Ihmisen luontoon kuuluu haluta aina jotakin.

Se on pirullinen, se ihmismieli. Jokainen ihminen tahtoo aina jotakin, jokaisessa elää jonkunnäköinen toive, haave, unelma. Toiset sanovat niitä tavoitteiksi, silloin ne ovat olevinaan realistisempia, enemmän totta.  Toiset vain haaveilevat, sanovat unelmiensa olevan tavoittamattomissa ja mukamas tiedostavat sen, vaikkei se mitään muuta. Ei kukaan haaveile toivomatta siellä jossakin sydämessään, että se olisi totta, aina sitä uskoo edes hieman, että se saattaisi joskus toteutuakin.

Jotkut ihmiset haaveilevat sydämellä, toiset järjellä tai järjettömyydellä. Nämä sekoittuvat keskenään ja lisäävät unelmansävyisiä vivahteita joukkoon, haaveet muokkantuvat ihmisen mielikuvituksen mukaisiksi. Jotkut tahtovat rahaa, toiset unelmoivat siitä oikeasta, tulevaisuudesta tai koulutuksesta tai työpaikasta tai jostakin vielä. Omasta koirasta tai hevosesta, sopusoinnusta ja maailmanrauhasta. Paremmasta elämästä.

Ihminen tahtoo tahtoo tahtoo koko ajan. Aina ollaan haluamassa lisää, lisää tavaroita, vaatteita, isomman kämpän, paremman auton, ihan mitä tahansa. Koskaan ei ihminen ole täysin tyytyväinen siihen, mikä häneltä löytyy, aina on jotain, mikä on ihan pakko saada. Aina täytyy hehkuttaa vielä jostakin, mikä ei itseltään löydy. Tästä aiheutuu kateutta, ahdistusta, alemmuudentunnetta. Tätä on haaveilu pahimmillaan, tässä on jo unohdettu se unelmoinnin varsinainen merkitys.

Unelmat kuitenkin mys auttavat eteenpäin. Mitä olisi elämä ilman unelmia ja tavoitteita? Eipä se paljoa mitään olisi, jos ei kukaan haluaisi mitään. Unelmat ajavat eteenpäin, auttavat jaksamaan vielä vähän pitemmälle ja antavat jonkinlaisen tarkoituksen. Se, että on aina mahdollisuus johonkin parempaan, saa ihmiset myös tavoittelemaan sitä parempaa, yrittämään tosissaan, tekemään parhaansa. Tietysti tulee myös pettymyksiä, kun kaikista ponnisteluista huolimatta jokin asia ei onnistukaan, mutta se saa ensi kerralla yrittämään vielä vähän kovempaa, pistämään itsensä vielä hiukan enemmän likoon. Ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun tietää onnistuneensa sen takia, että teki parhaansa!

Unelmilla lentää pitkälle
niiden huterilla paperisiivillä
jotka toimivat leijan lailla
ja tippuvat tuulen loppuessa

Unelmat ovat vain haaveita,
tavoitteita ehkäpä,
yhtä kestäviä kuin muistot
jollei huterampia.

Ne auttavat jaksamaan,
lennättävät eteenpäin,
antavat ehkä tarkoituksenkin

Tarkoituksella ei kuitenkaan
eletä
elämää

Tarvitaan - mitä?
Päätä.
Sido unelmasi elämäsi suikaleista
- tai toisinpäin,
elämäsi unelmanpalasista.

Nouse pystyyn
unelmien siipien katketessa
ja sido uudet
- elä!