Olen aina pitänyt itseäni täysateistina. Vaan nyt vähän aikaa sitten taisin tulla siiten tulokseen, että uskon sittenkin Jumalaan. Vai uskonko?

En usko kirkkoon, sen voin sanoa. Kaikki nämä kirkossa käynnit ja rukoilut ja ristit, niihin en usko. Enkä siihenkään, että Jumala ei hyväksy esimerkiksi homoseksuaalisuutta. Ne kaikki ovat tasan tarkkaan ihmisten keksimiä, pappien - vai ketä niitä onkaan, paaveja? - tapoja hallita ihmisiä, niiden ajatuksia ja elämää. Jos Jumala tosissaan on olemassa, se - en osaa sanoa 'hän', ei Jumala ole ihminen, josta niin voi sanoa - rakastaa tosiaan kaikkia, joilla on hyvä sydän, huolimatta mistään, varsinkaan niin pienestä seikasta, kuin juuri tämä jo mainittu homoseksuaalisuus. Myöskin nämä ns. 'vaatimukset' eivät kuulosta kovin uskottavilta, se, että pitää rukoilla joka ilta ja mitälie. Jumala ei voi rakastaa muuten kuin aidosti, ja aito rakkaus ei vaadi mitään, hyväksyy toisen tasan tarkkaan sellaisena kuin on. Yrittää ehkä kitkeä pahoja puolia pois, mutta hyväksyy kuitenkin.

Kyllä sekin on hyvin ymmärrettävää, että jotkut ihmiset ovat syvästi uskonnollisia. Kunnioitan sitä, että on olemassa ihmisiä, joiden rakkaus Jumalaan on niin vahva, että he tahtovat käydä kirkossa, rukoilla ja noudattaa kaikkia uskonnollisia tapoja. Toisille riittää se tieto sydämessä, että on olemassa hyvyyttä, ja toiset tahtovat osoittaa sen hyvin vahvasti.

Jumala ei ole kaikkivoipa. Jumala ei ole kuin ihminen, joka pelaa Sims-peliä ja voi ohjailla ihmisiä, niiden elämää. Se on väärä kuvitelma, joka on annettu nimenomaan ohjaillakseen ihmisiä - 'jos et tee näin ja näin, Jumala rankaisee sinua.' Ei, Jumala antaa asioiden mennä omalla painollaan, puuttuu ehkä, jos näkee tarvetta. Eikä Jumalakaan kaikkialle ehdi, mutta lahjoittaa välillä ihmisille pieniä ihmeitä. Kaikki eivät näe niitä, mutta ne, jotka näkevät, omaavat ehkä maailman arvoikkaimman kyvyn. Kaikilla lapsilla on se, niille koko maailma on ihme. Harmi, kun aikuiset ihmiset eivät enää osaa uskoa sellaiseen.

Minä uskon Jumalan myötä ihmeisiin. Minulle on tapahtunut muutama ihme, sellainen, joka ei ole mitenkään satumainen tai yliluonnollinen, mutta on pieni ihme kuitenkin. Ja minä osaan nähdä sen ihmeellisen maailman ympärilläni, sen, miten kauniilta näyttääkään sumun ja puiden lehtien läpi siivilöityvä katulampun valo aamuöisessä hiljaisuudessa, miten lämpimässä merivedessä uiminen onkin yhtäkkiä lentämistä ja miten yksi katse voi tehdä onnelliseksi.

Uskon Jumalaan. Jumala on puhdasta rakkautta, Jumala on kaikkialla siellä, missä ihmisten sydämessä piilee hyvyys, vaikkeivat kaikki ihmiset uskokaan suoranaisesti Jumalaan. Ihmiset, avatkaa silmänne, nähkää kaikki maailman pienet ihmeet ympärillä - ja uskokaa tai olkaa uskomatta Jumalaan, kunhan uskotte hyvyyteen!